15. luku Jälleen uusi aamu, loman viimeinen viikko pyörähti käyntiin

20.7.2015

Tämä on se aamu, neljän viikon kuluttua, jolloin olen Terveystalon neljännessä kerroksessa odottamassa saliin menoa.

Katsoin yhden jenkkidokumentin, jossa kerrottiin, että kaikki lihavuusleikkaukseen menijät ohjeistetaan tekemään testamentti ennen leikkausta. No, meillä näin ei ole. Mutta olen miettinyt huvittuneena, että ennen leikkausta tulen saamaan laskun, joka täytyy olla maksettuna ennen leikkausta. Varmistavat, että saavat rahansa, jos potilas vaikka kupsahtaa pöydälle.

Toisaalta onhan se myös niin, että vähän vaikea olisi lähteä leikkausta purkamaankaan, jos potilas ei suostuisi laskua maksamaan. Etukäteislaskutus on niin ollen ymmärrettävästi ainoa vaihtoehto. Siksipä Terveystalo tekee yhteistyötä Santanderin kanssa, eli voit saada heiltä lainan leikkaukseen, jolloin maksat operaatiota erissä takaisin luotonantajallesi.

Minä otin lainan leikkausta varten omasta pankistani, siellä kun ovat muutkin raha-asiamme.

Terveystalo selviää siis luottotappioitta mutta pankki jää nuolemaan näppejään, jos meikäläinen kuukahtaa. Niinkö? Valitettava totuus on kuitenkin karu perikunnan näkökulmasta: pankki ei koskaan jää tappiolle vaan ottaa omansa pois tavalla tai toisella.

Aika syvissä vesissä näköjään mennään.

Vaikka Suomessa ei ole ilmeisesti tapana tehdä testamentteja ennen leikkausta, niin on tämäkin asia mielessä käynyt. Myönnetään. Hirvittää, mikä hirveä sotku jäisi jälkeen…enkä nyt tarkoita sotkua leikkauspöydällä…

Kaikki asuntolaina-asiat ja leikkauslainat sun muut rahakuviot. Voisiko mies eli leskeni jäädä kotiimme asumaan, olisiko se edes mahdollista rahallisesti? Entäpä vapaa-ajan asunnon perimyskiekurat, jotka tehty niin monimutkaisiksi, ettei niistä enää ota pirukaan selvää…toisaalta lopputulos olisi sama tuon vapaa-ajan kiinteistöosuusyhtymän suhteen: myyntiin.

Entäs jos kävisikin köpelösti. Pieni lohtu lienee se, etten itse ole näitä asioita pohtimassa ja sotkuja selvittelemässä, jos leikkaus epäonnistuu. Täytyy siis vaan uskoa siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Klisee toki, mutta totta silti.