24. luku Valmistelut leikkausta varten ja itse leikkaus
4.9.2015
Valmistelut leikkausta varten ja itse leikkaus
Ensimmäiset
hetket leikkaavassa yksikössä sujuivat spartalaisella tehokkuudella. Ensin pukukaapin
valinta, sitten leikkauspaita päälle ja aamutakki harteille paljasta selkää ja
takapuolta peittämään. Pienoinen hämmennys kun tajusin, ettei yksityispotilasta
odotakaan oma huone hedelmäkoreineen ja suklaarasioineen, skumppapullo
jäähdytettynä coolerissa. No, leikki leikkinä.
Jos
totta puhutaan, en tiennyt mikä minua odotti, enkä sitä puolta ollut oikeastaan
edes paljoa ajatellut. Mutta kun hoitajan perässä kuljin isoon saliin, jossa
oli sairaalasänkyjä rivissä, olin kieltämättä hiukan hämmentynyt. Ai jaa,
tämänkö saa piirun vajaa kymppitonnilla?
Jossain
vaiheessa tosin ymmärsin, että tuohon saliin on nerokkaasti keskitetty kaikki
toiminnot. Sen lisäksi että se on heräämö, siellä on erityisen - sekä
tehostetun hoidon tilat kaikki yhdessä ja samassa kompaktissa yksikössä.
Näppärää, varsinkin kun moderni ja tehokas leikkausosasto kaikkine
toimintoineen on onnistuttu mahduttamaan tavalliseen
toimistorakennuskompleksiin.
Hoitaja
haastatteli ja tarkisteli taustatietojani, pujotti tukisukat ja asetti kanyylin
kämmenselkään. Hän kertoi, että nukutuslääkäri tulisi vielä laittamaan toisen
kanyylin kyynärtaipeeseen ja valtimo- eli Arteriakanyylin, jonka kautta kaikkia
elintoimintojani olisi kätevä seurata. Ei siis enää ikävää alleja puristavaa,
verenpainetta mittaavaa mansettia, jota olen aina inhonnut, kun minulle on
tehty leikkauksia. Osoittautuikin, että tuo kanyyli oli kaikella tapaa
erinomainen valinta eritoten myöhemmässä vaiheessa, jolloin veriarvoni
laskivat, ja kontrolliverinäytteitä oli otettava muutaman tunnin välein.
Samalla oli turvallinen tunne, kun verenpainetta ja sykettä saattoi itsekin
seurata ilman, että käsivarsi oli toistuvasti puristuksessa intensiivisten,
jatkuvien mittausten aikana.
Virittelin
C-pap laitteeni sängyn viereen ja laitoin puhelimen laturin päähän. Tyttäreltä
tuli jatkuvasti Messenger-viestejä ja jossain vaiheessa hoitaja tuli pyytämään,
että laittaisin kännykkäni äänettömälle. Viereisissä sängyissä jo leikatut
potilaat saattaisivat häiriintyä puhelimesta kuuluvista merkkiäänistä.
Onneksi
odotus ei ollut pitkä. Kun leikkaava lääkärini ja anestesialääkärini olivat
käyneet pikaisella haastattelukierroksella, lähdettiinkin jo salia kohti.
Tassutellessani hoitajan ja tippapullotelineen kera pitkää käytävää talon
päätyyn ja leikkaussaliin kysyin, saanko kyydin takaisin? Hoitaja lupasi, että
potilas toimitetaan leikkaussalista turvallisesti omaan sänkyyn jatkamaan unia.
Leikkaussali
oli pieni eikä kliinisen leikkaussalimainen. Poissa näkyviltä olivat
instrumentit, kirkkaat valot, kojeet ja vekottimet, joita jo etukäteen pelkäsin
kavahtavani. Erityisesti hirvittää, jos vielä valveilla ollessa kroppaa ryhdytään
liittämään erilaisten kojeiden jatkoksi. Onneksi näin ei tapahtunut. Ainoastaan
ympärilleni aseteltiin kohdunomainen ilmapatja, joka tuki vartaloa joka
puolelta. Samaan aikaan nukutuslääkäri hääri ruiskuineen kyynärvarteni kanyylin
luona ja kertoi laittavansa lisää rauhoittavaa lääkettä. Samanlaisen humauksen
olin jo saanut kertaalleen aiemmin, vielä ollessani osastolla. Tämäkin erosi
aiemmista kokemuksistani. Tuolloin olin saanut rauhoittavaa (Diapamia) tabletin
muodossa, jolla ei ollut mielestäni mitään vaikutusta olotilaan. Mutta tällä
kerralla rauhoittava lääke annosteltiin suoraan suoneen ja se kyllä oli niin
tujua, että silmät pyörähtivät päässä. Tai siltä se ainakin tuntui.
Yksi
hoitajista laski kasvoilleni happinaamarin, jota hän piti hieman kasvojeni yllä
niin, ettei se varsinaisesti edes koskenut kasvoja. Samalla hoitaja sanoi, että
hän antaa hieman lisähappea, mutta näissä esivalmisteluissa kyllä vielä kestää
hieman aikaa. Sen jälkeen en muista mitään.
Tässä
tavassa toimia on iso ero aiempiin leikkaussalikokemuksiini verrattuna. On
todella ahdistavaa, kun uniaine kulkee kämmenen kanyylin kautta elimistöön,
sillä se kirvelee kovasti, ennen kuin tajunta sammuu. Sitä paitsi on hyvin
pelottavaa, kun kerrotaan, että nyt lähtee nukutusaine valumaan suoniin. Ne
hetket ennen nukahtamista ovat piinallisia.
Tällä
kerralla odottelin rauhassa esivalmistelujen etenemistä ja seurasin
salihenkilökunnan rauhallista työskentelyä. Missään ei tuntunut kipua, sillä
lääkkeet annosteltiin kyynärvarren kanyylin kautta. Eikä kukaan antanut
ymmärtää, että nyt olisi aika ryhtyä laskemaan lampaita….pian putoat
tyhjyyteen. Joko toimintatavat, narkoosiaineet tai yleinen käytäntö ovat
roimasti kehittyneet potilasystävällisemmiksi tai sitten Terveystalolla osataan
ajatella asioita fiksummin; potilaan näkökulmasta. Mene ja tiedä.
Seuraava
mielikuva oli, kun jostain sumun seasta kuului, että leikkaus on ohi ja kaikki
on mennyt hyvin. Lihavuusleikkaus saatiin tehtyä By passilla, sappirakko on
poistettu ja jättikysta punktoitu. Eli kaikki kolme toimenpidettä saatiin
suoritettua onnistuneesti yhdessä ja samassa sessiossa, rutkasti enemmän kuin
uskalsin toivoakaan.
Kommentit
Lähetä kommentti
Olet tervetullut kommentoimaan postauksiani. Mutta tässä blogissa ei suvaita vihapuhetta eikä epäasiallista käyttäytymistä.
Ota yhteyttä myös tätä kautta, mikäli olet kiinnostunut yhteistyöstä.